Pohjois-Korean loikkarit | |
---|---|
Asuinalueet | Etelä-Korea (pääsääntöisesti) |
Kielet | korea |
Sukulaiskansat | muut korealaiset |
Pohjois-Korean loikkarit (kor. 북한 이탈 주민, bukhanitaljumin, suom. "asukkaat, jotka hylkäsivät Pohjois-Korean"[1]) ovat Pohjois-Koreasta paenneita ihmisiä. Pohjois-Koreasta on laitonta poistua ilman virallista lupaa, ja luvan saavat pitkälti sellaiset ihmiset, jotka matkustavat maata virallisesti edustamaan.[2] Osa kansalaisista haluaa kuitenkin lähteä maasta siinä toivossa, että he voisivat elää muualla vapaampaa tai parempaa elämää tai olla yhdessä perheenjäseniensä kanssa. Esimerkiksi ruoan puute on maassa yhä yleistä[3]. Toisaalta Pohjois-Korea on maailmalla tunnettu huonosta ihmisoikeustilanteestaan.
Ensimmäiset loikkarit poistuivat maasta jo 1950-luvulla.[4] Ennen 1990-lukua Kiinan ja Pohjois-Korean välillä oli kuitenkin enemmän liikennettä Pohjois-Koreaan päin.[5] Paljon enemmän loikkareita alkoikin lähteä vasta 1990-luvun puolivälissä Pohjois-Korean suuren nälänhädän seurauksena. Tuolloin sadattuhannet naiset ja lapset pyrkivät poistumaan maasta.[6] Kaikista Pohjois-Korean loikkareista yli 70 prosenttia on naisia.[7] Kim Jong-unin aikana vuosittainen loikkarien määrä on vähentynyt huomattavasti tiukemman rajavalvonnan ja parantuneiden Kiinan ja Venäjän suhteiden takia.[8]
Vuoteen 2020 mennessä Etelä-Koreaan oli loikannut lähes 35 000 pohjoiskorealaista eli yli 1000 ihmistä vuodessa. Määrä on sen jälkeen vähentynyt moninkertaisesti Pohjois-Korean asettamien koronarajoitusten seurauksena.
Vaikka suurin osa Pohjois-Korean loikkareista pyrkii Etelä-Koreaan, osalla on eri kohdemaa. Vuonna 2022 Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön tiedossa oli 260 pohjoiskorealaista pakolaista ja 127 turvapaikanhakijaa. Heistä 96 oli Saksassa ja 70 Yhdysvalloissa.[8]
<ref>
-elementti;viitettä
vc
ei löytynyt© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search